Thursday, June 30, 2011

Hyderabadin herkkuja

Kesäloman alkajaisiksi teimme parin päivän reissun Hyderabadiin, joka sijaitsee keski-Intiassa Andhra Pradeshin osavaltiossa. Hyderabad on vanha kaupunki, jolla on vahva mogulihistoria – kaupunkia hallitsivat pitkään paikalliset muslimikuninkaat, ja siellä näkyy vieläkin vahva muslimivaikutus. Nykyään kaupunki on 50% hindu ja 50% muslimi, ja vaikutteet näkyvät niin ruoassa, pukeutumisessa kuin puheessakin – muslimit puhuvat sujuvasti urdua, kun taas hindut puhuvat telugua.

Vanhan kaupungin basaareissa tuoksuvat perinteiset moguliherkut ja meno on aika kaoottista. Vanhan kaupungin ulkopuolella on uudempia alueita, joissa näkyy enemmän teluguvaikutuksia ja tyypillistä intialaista katumaisemaa. Hitech-Cityn piilaaksossa sijaitsee kaikkien suurimpien IT-firmojen rakennukset sekä suuria ostoskeskuksia, joista löytyy KFC:t ja pizza hutit. 

Mogulihistoriaa…

 

Kolonialistisia vaikutteita Brittien ajoilta…

 

Modernimpia näkymiä yhdestä IT-kaupungin ostoskeskuksista.

Ruokakulttuuri on hyvin erilainen eri väestöryhmien keskuudessa, joten mielenkiintoista ruokaa on saatavilla. Ravintoloissa lukee erikseen ulkopuolella ‘vegetarian’, mikäli ruoka on hindutyyliin valmistettua.

Kovin paljon emme ihan paikallista ruokaa ehtineet maistella, mutta laitan tähän muutaman herkun matkan varrelta. Sain jo etukäteen hyviä vinkkejä Tamarind Heavenin Hipulta, joka on asunut Hyderabadissa. Kiitos Hipulle vinkeistä!

Hyderabadin kuuluisin herkku on todennäköisesti biryani. Biryani on intialainen risotto, joka valmistetaan yleisemmin lampaan- tai kananlihasta. Biryani on muslimien herkkua, mutta myös perinteisemmät hindut syövät biryania kasvisversiona (veg biryani). Totta kai minunkin piti kerran biryania maistella, ja se olikin aika erilaista kuin muualla Intiassa. Basmati-riisistä valmistettu biryani valmistetaan handissa (syvä pata), jossa haudutetaan ensin alla kasvikset ja päälle ladataan riisi. Koko konkkaronkan päälle tulee karamellisoituja sipuleita. Hyderabadin biryani oli ihan hyvää, mutta jäin kaipaamaan kasviksia, joita tässä versiossa oli todella vähän.

Jälkiruoaksi minulle maistui tämä perinteinen muslimiherkku qubani-ka-meetha, jolla muslimit usein herkuttelevat jokavuotisen paastonsa päätteeksi. Khubani-ka-meetha on kuivatuista aprikooseista tehtyä sosetta ja maultaan se muistuttaa kovasti meidän jouluista sekahedelmäkeittoamme. Tähän tulee himo jo pelkkää kuvaa katsellessa! Pitää katsella, jos sitä voisi kokeilla valmistaa kotioloissa.

Erään ystävämme luona maistelimme tyypillisiä teluguherkkuja: riisiä erilaisten kasvisten kanssa. Valitettavasti en sattunut ottamaan kuvia monipuolisesta hindulounaasta.  Paikalliselle hinduväestölle maistuu myös tiffin-herkut, kuten dosat (linssi- tai riisiletut) ja idlit (riisikakut). Söin yhden parhaimmista dosista ikinä paikallisessa ketjuravintolassa, Chutneysissä. Steamed dosa tarjoiltiin sambharin sekä erilaisten chutney-dippien kera.

Chutneyt olivat maapähkinästä, kookoksesta, inkivääristä sekä channa dhalista valmistettuja. Etenkin kookos- ja inkiväärichutneyt olivat todella herkullisia ja erilaisia kuin muualla maistamani chutneyt.

Aina ei tarvitse mennä ravintolaan asti nauttiakseen tiffin-ruoista. Minua huvitti tämä idli-polkupyöräviritys hotellimme edessä. Tämä mies oli lastannut polkupyöränsä selkään idlit, kastikkeet sekä ruokapussit, ja siitä annosteli näitä herkkuja aamiaiseksi kiireisille töihin menijöille!

Vielä monta paikallista ruokalajia jäi maistamatta, mutta jotain pitää jättää seuraavallekin kerralle :)

Monday, June 27, 2011

Mangojen käsittely (video)

Mangojen inhoajat, älkää nyt suinkaan kadotko blogistani, vaikka näitä mangojuttuja tuleekin nyt useampia! Sesonki on lyhyt ja ohi pian, joten mangojutut pitää nyt saada alta pois.

Ennen Intiaan saapumistani en ollut koskaan pitänyt mangoista. Mielestäni ne olivat niljakkaita, sotkuisia ja vaikeita käsitellä. Intiassa maistoin mangoja, jotka maistuivat yhtä tuoreilta ja ihanilta kuin vastapoimitut mansikat ja mustikat Suomen suvessa. Ilokseni näin Nigellan ruokashowssa, miten helposti hän käsitteli mangoja, ja otin oppia häneltä. Sen jälkeen mangojen kuorinta ja paloittelu on sujunut sulavasti!

Ensimmäisessä osassa  näytän, miten mango kuoritaan. Jos mango on tarpeeksi kypsä, kuten videossa näkyvä sesongin Alphonso-mango, on se helppo kuoria yksinkertaisesti veitsellä ylhäältä alas repimällä. Jos kuori on tiukemmin kiinni hedelmälihassa, voi sen kuoria normaalisti kuorimaveitsellä.

Toisessa osassa näytän, miten mango viipaloidaan. Yksinkertaisin tapa viipaloida mango on tehdä suorat viillot ensin pystysuoraan ja sitten vaakasuoraan, ja lopuksi viiltää kuutiot yhdellä veitsennykäisyllä alas.

Mangon käsittely

(Hitauteni ja kömpelyyteni videossa johtuu siitä, että vähän jännitti videota tehdessä! Luonnossa sama sujuu sutjakkaammin :))

Toivottavasti nämä ohjeet tekevät mangojen käsittelystä helppoa! 

Sunday, June 19, 2011

Mangomehun valmistus tuoreista mangoista

Mangolinjalla jatketaan ennen kuin sesonki päättyy!

Mietin, mitä tehdä mangomessuilta ostamillani Dasheri-mangoillani, jotka soveltuvat paremmin soseeksi kuin sellaisenaan syödyiksi. Pyysin appeani opettamaan minulle, miten hän valmistaa mangomehua suosikkimangoistaan, ja mikä sen virkistävämpää kuumana päivänä!

Mangomehua voi valmistaa myös monista muista lajikkeista, jotka ovat helposti soseutuvia, kuten aiemmin mainitsemani Sindhura ja Raspuri-mangot. Mangon tulee olla kypsä ja pehmeähkö tässä vaiheessa.

Näin appeni valmistaa mangomehun kolmesta pikkumangosta.

1. Otetaan mango ja puristellaan sitä kaksin käsin joka puolelta hyvin niin, että se alkaa olla todella pehmeä ja hedelmäliha alkaa tuntua soseelta.

2. Leikataan mangon kanta irti.

3. Puristetaan mangon siemen ulos kantaan tehdystä reiästä.

4. Puristetaan mangosta hedelmäliha ulos huolellisesti kulhoon. (Jos siemenen ympärillä on vielä hedelmälihaa kiinni, senkin voi lisätä).

5. Otetaan toinen kulho ja siivilä. Kaadetaan hedelmäliha siivilään…

…lisätään samalla vettä vähitellen ja puristetaan kaikki hedelmäliha siivilän läpi samalla lusikalla painellen. Minulla mehuun meni n. 3 dl vettä.

6. Lisätään mehuun maun mukaan sokeria ja sekoitetaan huolellisesti.

7. Kaadetaan mehu laseihin ja laseihin voi lisätä vielä pari kuutiota jäätä. Nautitaan heti!

Sunday, June 12, 2011

Mangoja!

DSCN4989

Intiassa mangoista pidetään kovasti, ja täältä löytyykin todella makeita, mehukkaita mangoja. Etelä-Intiassa on mangosesonki parhaimmillaan, ja eilen kävin Lalbagh-puutarhan mangomessuilla tutkiskelemassa eri mangolajikkeita.  Lalbaghissa järjestetään mangomessut vuosittain tähän aikaan, ja ihmiset lappaavat sinne ostamaan mangoja edulliseen hintaan laatikkokaupalla. 

Minusta mangoja on vaikea ostaa, koska täällä on niin paljon eri lajikkeita ja lajikkeet eroavat toisistaan kovasti. En myöskään yleensä osaa hyvin arvioida, minkälainen mango on raaka tai kypsä. Mango-opintoni saivat siis jatkoa eilisillä mangomessuilla.

Messuilla mangoja sai maistella ennen ostopäätöstä.

DSCN4983

Mangoja on satoja eri lajikkeita. Tässä postauksessa näytän muutaman niistä yleisimmistä, joita seudullamme tuotetaan.

Täällä hyvin yleiset Mallikat ovat suuria, keltaisia ja kauniita. Maku on välillä hieman kirpeä ja hapan, samantapainen kuin paikallisilla Bainganpalli-mangoilla. Vasemmalla näkyy, miten mango on paloiteltu suupaloiksi.

Kellanvihreä Badami on myös hyvin yleinen Karnatakassa. Maulta en osaa erottaa näitä Mallikasta ja Bainganpallista. 

Värikkäät, puna-kelta-vihreät Raspurit ovat suosikkejani. Raspuri on parhaimmiltaan sisältä oranssi ja maultaan hyvin makea.

Kauniinväriset Sindhurat muistuttavat kovasti Raspureita. Molemmat pehmenevät helposti ja niistä saa hyvää mangososetta, jäätelöä, mehua jne.

 

Näistä suurista, kookoksen näköisistä Aamlet-mangoista voi valmistaa pikkelsiä.

DSCN4991

Pikkelsejäkin oli tietysti myynnissä!

Appeni suosikkeja ovat nämä pienet pohjois-Intiassa yleiset Dassheri-mangot, kuvassa vielä raakoina. Hän ostaa niitä kiloittain ja valmistaa niistä rakastamaansa aamras-sosetta (mangomehua tai sosetta).

Nämä Totapuri-mangot ovat jännän muotoisia. Totapureista voi valmistaa hilloa, mehua tai syödä sellaisenaan jälkiruokana.

Mutta näitä kauniita Alphonso-mangoja kutsutaan mangojen kuninkaaksi. Alphonsot maistuvat hyviltä sellaisenaan. Ne ovat kaksikertaa kalliimpia kuin muut lajikkeet, ja jakavat mielipiteet - monet ylistävät Alphonson taivaisiin, kun taas toiset pitävät lajiketta yliarvostettuna. Joka tapauksessa Alphonso-tiskeille oli taas kovasti pyrkyä.

DSCN4988

Minä päätin ostaa kolmea eri lajiketta eri kypsyysasteissa ja vertailla lajikkeita toisiinsa.

Raspuri, Dasheri, Alphonso.

Eri kypsyysasteita: etualalla kypsä Raspuri, loput kypsyvät vielä muutaman päivän ajan.

Voittajaksi – eli makeimmaksi mangoksi – osoittautui taasen Raspuri (vas.), joka oli herkkua! Dasherista tulee aamrasta ja Alphonso saa vielä kypsyä kauemmin.

Jos mangoa alkoi tehdä mieli, tässä vielä linkkejä muutamaan kivaan jo julkaisemaani mangoreseptiin:

Aamras (mangosose)

Mangojuustokakku

Mangolassi (smoothie)

Mangopikkelsi (mangohillo)

Nyt nauttimaan ihanista mehukkaista mangoista!

Sunday, June 5, 2011

Marmorisia tuliaisia

Sain anopilta tuliaisiksi hänen viime visiitillään toivomani marmoriset keittiövälineet: leivonta-alustan ja morttelin. Mieheni kotiseutu Rajasthan on kuuluisa marmorisista esineistään, jotka ovat todella edullisia ja korkealaatuisia.

Tämä leivonta-alusta on todella kätevä chapatien ja muiden intialaisten leipien valmistuksessa. Mielestäni tällä tulee parempia leipiä kuin vanhalla puisella alustallamme, ja tämä on helpompi puhdistaa. Suosittelen samanlaista kaikille, jotka mielellään valmistavat intialaisia leipiä (vaikka tuliaisiksi aika painaviahan nämä ovat).

Mortteli on kätevä mausteiden jauhannassa. Näitä saa pienempääkin kokoa, jos aikoo viedä tuliaisiksi intiasta.